Ihmisiä kesäyössä

Aurinko ei humpsahda Lapissa horisonttiin lähes kuukauteen. Yöttömän yön kunniaksi julkaisen täällä melko tarkalleen kymmenen vuotta sitten kirjoittamani jutun ulkonanukkujista.

Alunperin juttu on julkaistu Lapin Kansassa  11.7.2009.

Kesäyön kokee parhaiten olemalla osa sitä.

Ulkonanukkujat kertovat miksi ihanan pehmeä sänky on vaihdettu telttaan tai sammalvuoteeseen.

TERHI VANHA

Muonio

Poro nykii telttanarua eivätkä sääsket tunnu osaavan toteuttaa elämäntehtäväänsä teltassa yhtä ryhdikkäästi kuin muutoin. Mäkäräiset kiipeilevät telttakankaalla ja poukkoillessaan tuottavat pisaroiden kaltaisia ääniefektejä.

Veden solina ja ison linnun siiveniskut.

On kesäyö.

– Nukahdan ympäristöstä kuuluviin ääniin. Herään vaihtuvaan valoon. Koen ajattomuutta, jossa yölliset heräämiset eivät ahdista. Luonto ympärilläni hengittää. Sen rytmi on toinen. Kuuntelen, kuulen, vaihdan asentoa, ravistan turtunutta kättä, kuvailee ylitorniolainen opettaja ja näyttämö- ja esitystaiteen tekijä Katariina Angeria. (40).

Viime kesänä hän nautti viiden viikon ajan telttaunista erilaisissa ympäristöissä: Pyhätunturin laella, Muonion-Tornionjokivarressa, Tenojokilaaksossa, Varangin niemimaalla sekä vanhempiensa pihalla.

Elämää maan tasolla

Etäällä rakennetuista tiloista kesäyön omassa langattomassa verkossa.

– Puhdas ilma vahvisti ja äänimaailmat herkistivät. Kaipaan samaa kokemusta, ehkä jotain enempääkin, kertoo Katariina.Tänä suvena hänellä on aikomuksenaan elää teltassa niin pitkään kuin mahdollista. – Kaivaudun iltaisin raittiiseen tunneliin odottamaan pussini reagoimista ruumiinlämpööni. Ennätysunet on torkahdettu syyssateella 2005 Saanatunturilla. 15 tuntia teltan suojissa koivikossa.Lapsuuden kesäyöt ja päivät siskon kanssa kotipihan teltassa tuovat muistoja teltan päälle asetellusta isosta muovista, johon sadepisarat ropisivat äänekkäästi.

– Sisään pyrki mukanamme heinää sekä erilaisia ötököitä, jotka löysivät myös omatoimisesti kaikki halpateltan luonnolliset reiät sisäänkäynneikseen.Reilusti yli kaksikymppisenä Katariina vietti ensimmäisenä yönsä laavulla Nuuksion kansallispuistossa.

– Rapsakka syysyö metsässä oli kaunis kokemus, jonka veroista olen sittemmin hakenut. Viime talvena nukuin havupedillä Pohjois-Karajalassa. Yöllä heräsin rauhallisten hiutaleiden leijailuun päälleni. Tunsin olevani pieni ja turvassa.Ilveksen-ja karhunjäljet viitoittivat aamukävelyä.

– En ole koskaan osannut pelätä luonnossa.Ihmisten rakentamissa tiloissa nukkuminen on tuntunut monta kertaa pelottavammalta ja rauhattomammalta. Usein uni pitää mahduttaa rakoon iltauutisten ja herätyskellon välissä. Se on aikataulutettu, kesytetty ja taltutettu.

Se ei virtaa.

Uudisrakentaja

Viime kesänä rovaniemeläinen luokanopettaja Markus Heinämäki (36) vietti perheensä kanssa leirielämää oikein urakalla. Markus, Leena-vaimo ja 4 -vuotias Lauri sekä perheen lemmikki Hopi-koira asuivat juhannuksesta lokakuun ensilumille kahdessa tunneliteltassa ladossa. Saunana oli kasvihuonetta muistuttanut rakennelma joen rannassa.

Miksi?

– Ostimme Sinetästä tilan, johon aloimme rakentaa kotia. Emme halunneet jäädä kahden asunnon loukkuun, joten myimme asuntomme Rovaniemeltä ja muutimme telttoihin tilalla olleeseen 40 neliön latoon, Markus Heinämäki kertoo.

Arkirutiinit saatiin toimimaan hyvin Lapin sodan jälkeisten tunnelmien kaltaisissa olosuhteissa -uudisrakentamisen hengessä.

– Ajattelin paljon niitä ihmisiä, jotka palasivat tuhottuun kaupunkiin ja elivät yksinkertaisesti ja niukasti. Monen asuinpaikkana oli rakennusvaiheessa kellari.

Ikänsä retkeilyä ja pitkiä vaelluksia harrastaneelle miehelle teltassa asuminen oli tuttua ja koko perhe sopeutui pelkistettyihin ja muuttuneisiin asumisolosuhteisiin hyvin.

Kun syksy sitten koitti ja pakkanen alkoi purra maisemaa ei kömpiminen lämpimästä makuupussista ulos maailmaan aina houkutellut. Lumi satoi saunan katolle ja löylyssä tippasi niskaan jääkylmää vettä. Joen rannat olivat jääriitteessä.

– Silloin tuli hetkellisiä ajatuksia siitä, että mihin oikeastaan on ryhtynyt. Mutta. Kokemus on kaiken kaikkiaan jäänyt plussan puolelle ja antanut uutta perspektiiviä elämään.

Kaiken tavaranpaljouden keskellä askeettisuuden ihannointi voimistuu.

– Elämä pelkistyi ihanalla tavalla tärkeisiin perusasioihin. Elämässä on paljon mukavan kulttuurin tuomaa henkistä rasitetta. Irtautuessaan näkee selvemmin- myös sen kaiken turhan, jota kannamme mukanamme.

Kesäyön ääniä Markus ei juurikaan kuullut.- Kaikki ajatukset ja voimavarani olivat suuntautuneet talonrakentamiseen. Teltta oli paikka missä sai oikaista itsensä ja kerätä voimia. Hyvin sinne simahti.

Hän kuvailee vaellusretkien olevan enemmänkin aistien avaamista varten. Koko elämä pitää saada sopimaan yhteen rinkkaan.- Hyvät tervastulet syyspimeässä, punertavat männyt nuotion loisteessa. Elinpiiri tiivistyy, eikä Brysselin sormi ulotu.

Perheen telttakesä oli erilainen kokemus – tietoinen valinta.

Kesämökin korvike

Pirjo Kauvosaaren (46) kotipihalla Ylitorniolla on aina kesäisin kaksi kupolitelttaa viiden metrin päässä talosta. Molempiin on sijattu petit ja toiseen myös vedetty roikalla sähkö.

– Neljä naista talossa, mie ja kolme tyttöä. 9- vuotiaat kaksostytöt ja heidän 15-vuotias isosiskonsa, joka tarvii sähköä mesettämiseen.Systeemi korvaa perheelle kesämökin ja kaikki on lähellä, sekä vessa että jääkaappi.

– Lisäksi pihani vaatii niin paljon hoitoa, etten voisi kuvitellakaan hoitavani vielä mökkiäkin. Vähemmällä ressillä päästään näin, analysoi Pirjo.

Teltassa jonkinasteisesta unettomuudesta kärsivä äiti ja toimistosihteeri myös nukkuu ja hyvin.

– Kuuntelen luonnon ääniä, hengitän raikasta ilmaa. Nukun ruisrääkkien ja västäräkkien ääniin ja samoihin ääniin herään.Teltta on myös paikka, jossa voi rauhassa ottaa päiväunet, lukea tai muuten vain olla yksin rauhassa.Ja mikä parasta.- Ei ole huolta petien sijaamisista. Vetää vain teltan vetskarit kiinni, huushollikin pysyy järjestyksessä.

Maahisten porot

 Nukentekijä ja yrittäjä Lea Kaulanen (46) Äkäslompolosta haaveilee kesäöiden lisäksi myös talviyöstä ulkona. Hän haluaisi nukahtaa tähtitaivas silmissään.

– Hyvällä alustalla teltassa saa paremmat unet kuin missään muualla. Tuulen, sateen, veden ja lintujen äänet luovat ympärille rauhoittavan äänimaailman.

Ilmavirtojen liikkeet tuntuvat kevyesti telttakankaan läpi. Ulkoa kuuluvat äänet toisinaan herättävät, mieli vaeltaa hetken levottomana, löytää selityksen, rauhoittuu ja uni jatkuu.

Lea on nukkunut tunturissa taivasalla ja pari kertaa teltassa myös keskellä kaupunkia, Kotkan Meripäivillä.- Myyntikojussa, jota muuten ei olisi pystynyt vartioimaan ja yöksi purkaminen olisi ollut liian työlästä.

-Nukuin hyvin festarihumusta, liikenteestä ja ilotulituksestakin huolimatta. Torjuimme kaverini kanssa varkaiden kädet, jotka teltan helmojen alta kokeilivat onneaan.

– Vaelluksella Pöyrisjärvellä laitoimme telttamme pystyyn heinittyneelle poroaidalle. Ympäristö oli mukavannäköinen. Aamuyöllä heräsin outoon ääneen ja näin telttakankaan läpi jotain sellaista, jonka tulkitsin porotokaksi. Seurasin silmilläni poronvasaa, joka söi jotain turpa maassa.

Samalla Lea tajusi, ettei poronvasa sinällään liiku, mutta sen hahmo ikään kuin liikkui hänen näkökentässään.

– Mieleeni muistuivat tarinat maahisten poroista. En kuitenkaan avannut teltan ovea, sillä ehkä näkemäni ei olisikaan ollut aamu-usvaa, vaan jotain sellaista, jota en olisi valmis kohtaamaan.- En myöskään herättänyt vieruskaveriani, sittenhän meitä olisi ollut kaksi pelkääjää yhden asemasta. Niinpä painuin makuupussiini niin syvälle kuin pääsin ja toistelin mantraa, kuin rukouksen tapaista, jonka arvelin antavan suojaa tällaisissa tapauksissa.

Muutaman tunnin jälkeen Lea heräsi ja kertoi kaverilleen kokemuksensa.- Se, mitä telttamme ympärillä aamuyöllä tosiasiassa tapahtui vai tapahtuiko mitään jäi arvoitukseksi.

Sillä tavallahan monet tarinat syntyvät: Aamuyön kokemuksina, unen ja valveen rajamailla.

 

Vauvat ulos nukkumaan

 Arkkiatri Arvo Ylppö antoi 1920-luvulla suosituksen vauvojen nukuttamisesta päiväunilleen ulkona- pakkasellakin. Perinne elää vahvana suomalaisissa lapsiperheissä.

Ylpön aikana käytäntöä perusteltiin sillä, että auringonvalo ehkäisisi riisitautia ja olisi muutenkin hyväksi terveen veren muodostumiselle.Raitis ilma oli myös käytetty lääke tuberkuloosiin ennen antibiootteja.

Vauvojen nukuttaminen ulkona on varsin suomalainen ilmiö, jota ulkomaalaiset suuresti ihmettelevät.

Pakkasrajaksi neuvolat suosittelevat -10 astetta, mutta moni vauva viedään tuutimaan ulos kovemmallakin pakkasella.

Oulun yliopiston terveystieteen maisteri Marjo Tourula tekee gradunsa pohjalta aiheesta väitöskirjaa.

Kategoriat: Uncategorized | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Hevosenpaskaa vedessä

Ensimmäisestä ja tähän saakka kovin yksinäiseksi jääneestä kirjoituksestani on kulunut jo paljon aikaa.  Siinä kohtaa,kun sain sen tuskallisen tekstin purettua, väsyin.

Se on inhimillistä.

En oleta, että kukaan on käynyt kurkkimassa täällä, että onko uusia kirjoituksia. Mutta hei silti. Hei pitkästä aikaa!

Elämässämme on tapahtunut paljon tuon Esperi-kirjoituksen jälkeen. Suurin muutos on ollut Jussin muuttaminen kotiin Esperi Care Kevätportista.

Kun olen saanut etäisyyttä asioihin, näen ne hyvin paljon selkeämmin.

Enää minulla ei ole hätä Jussin puolesta, koska hoidan häntä itse, mutta silti koen velvollisuudekseni kertoa, ettei mikään oikeastaan ole muuttunut. Ei siellä koko Esperissä, eikä Kevätportissakaan, josta Jussin lisäksi moni muukin nuori on muuttanut pois.

Olen kertonut julkisuudessa hoivan epäkohdista siitä saakka, kun Esperi tuli Jussin elämään.

Kevätportin aiempi omistaja Sari Poikajärvihän myi Jussin ja muut Kevätportin nuoret hoivasopimuksineen kesällä 2016 Esperille.  Jussi ehti asua puoli vuotta Kevätportissa, ennen kauppakirjojen allekirjoittamista.

Siinä painiessani Jussin stressistä riehaantuneen epilepsian, arjen toimivuuden ja turvallisuuden kanssa ei minua ilahduttanut uutinen, että Esperi takoo naisjohtajista miljonäärejä.  Kun itse ei pystynyt tekemään omia töitään puoleentoista vuoteen, niin tuntui ironiselta lukea lehdestä, että Poikajärvestä oli tullut verokuningatar.  Hän siis haali asiakkaat ihanaan ja hyvin toimivaan yksityiseen hoivakotiinsa ja sitten, kun sai tarpeeksi asiakassopimuksia, myi koko porukan hyvällä hinnalla eteenpäin.  Ihmiskauppaahan sellainen on, vaikka sen miten pyörittelisi.

Jussin päivät, viikot ja kuukaudet Esperissä kuluivat. Kukaan ei puuttunut Esperi Care Kevätportin heikkoon ja epämääräiseen hoivaan, vaikka kuinka huusin hätääni.  Osallistuin aivan turhaan moneen verkosto-ja kehittämispalaveriin Esperin, Rovaniemen kaupungin ja muiden asukasnuorten vanhempien kanssa.

Raportoin epäkohdista Jussin kotikuntaan Pelloon, mutta sielläkin oltiin neuvottomia.

Lopulta minun oli Jussin turvallisuuden takia pakko ottaa hänet kotiin. Jos jostakin syytän itseäni, niin siitä, etten tehnyt sitä jo paljon aikaisemmin. Syytän itseäni, että uskoin asioiden muuttuvan. Niissä verkostopalavereissahan aina luvattiin, että tilanne korjaantuu. Oikeasti mitään ei tapahtunut, asiat menivät vain huonompaan suuntaan.

Esperi sai mellastaa ihan miten tahtoi, kenenkään siihen puuttumatta. Nuoret todella kärsivät tilanteesta, sillä heidän elämänsä oli sirpaleina.

Valtakunnallisesti yksityisen hoiva-alan ongelmat alkoivat todenteolla kiinnostaa tammikuussa, kun Esperin yksikössä Kristiinankaupungissa ihminen kuoli siksi, ettei häntä hoidettu.

Kupla puhkesi.

Viikkojen ajan ympäri Suomea uutisoitiin uusista tapauksista, niin Esperin kuin Attendonkin hoivan laadusta ja tapahtuneista laiminlyönneistä. Suomessa  alettiin vihdoin keskustella yksityisen hoiva-alan ongelmista. Valvira ja Avi puhaltelivat pilliin rangaistuksen merkiksi kerran jos toisenkin ja muutamia yksiköitä otettiin kunnan ja/tai kaupungin hoidettavaksi.

Tilanteeseen suhtauduttiin vakavasti kaikkialla muualla, muttei täällä meillä Lapissa, eikä varsinkaan meillä Rovaniemellä.

Rovaniemen kaupunki ei millään tavoin hätkähtänyt valtakunnallista hoivakriisiä.

Päinvastoin, täällä ovat viranhaltijat todenneet mediassakin, että kaikki on ihan ok, on ollut ihan ok , virheitä sattuu ja vanhemmilla nyt vain on niin erilaisia odotuksia.

Kauhukseni minun on todettava, ettei se kuolemantapaus olisi ollut yhtään ylimitoitettu pelko Kevätportissakaan. Lääkevirheitä ja vakavia laiminlyöntejä tapahtui niin paljon  ja sellaisessa kaaoksessa, mikä talossa vallitsi, on suorastaan ihme, että kaikki pysyivät hengissä.

Esperin mukaan hoiva on sellaista, mitä on tilattu.

Olen pyytänyt Pellon kuntaa selvittämään, kuinka paljon kunta maksoi liikaa Jussille palkatusta omahoitajasta, jonka seurasta Jussi sai nauttia vain hyvin rajoitetusti.

Pellon kunta

Hyvinvointilautakunta

Selvityspyyntö

11.3.2019

Pyydän, että Pellon kunnan hyvinvointilautakunta selvittää, kuinka paljon kunta maksoi liikaa ja ylimääräistä Esperi Care Kevätportille Rovaniemellä autistisen poikani Jussi Santeri Ilmolan omahoitajasta, joka hänelle palkattiin alkuvuodesta 2017.

Omahoitaja/-ohjaaja palkattiin Pellon kunnan toimesta, koska Jussin epilepsian kohtaustasapaino järkkyi merkittävästi, joulukuusta 2016 alkaen. Jussin unirytmi meni sekaisin jatkuvista kohtauksista ja hän valvoi usein öisin. Lisäksi hän valveillaoloaikanaan tarvitsi vierellä kulkijan, sekä autismin että  toistuvien kohtausten ja epilepsian aiheuttaman levottomuuden vuoksi ympäri vuorokauden. Tilanne oli hyvin raskas. Jouduin usein olemaan Kevätportissa Jussia hoitamassa, myös öisin. Omahoitaja palkattiin kertoimella 2,5, ilman tuntirajoitteita, yli tehostetun palveluasumisen eli etupainotteisesti myös niihin tilanteisiin, kun Jussi öisin valvoo tai ei saa illalla unta.

Kevätportin entiset hoitajat ja muut tapauksia nähneet toisten asukasnuorten vanhemmat ovat kertoneet minulle sen minkä jo tiesinkin, ettei Jussin omahoitaja suinkaan hoitanut pelkästään Jussia, vaan kaikkia muitakin. Sen lisäksi nk. “Jussivuorolainen” pesi pyykkiä ja siivosi sekä valmisteli ruokia ja hoiti juoksevia asioita.

Jussi sai kaiken muun kaaoksen lisäksi muutamia epilepsiakohtauksia niin, ettei omahoitaja nähnyt.

Kun asiaa tiedustelin, niin minulle kerrottiin, että on ollut toisen asukkaan huoneessa hoitamassa toista asukasta. Lisäksi olen ihmetellyt lukuisia lääkevirheitä, joita kaikkia ei ole edes kirjattu.

Mietin, että jos on vain yksi asukas, jota täytyy hoitaa, niin miten ihmeessä voi unohtaa yhden tärkeimmistä asioista eli lääkkeet. On tullut selkeästi ja toistuvasti näytetyksi toteen, että Jussin omahoitaja hoiti muitakin ja muutakin.

Epilepsiakohtaus voi olla hengenvaarallinen varsinkin silloin, jos kukaan ei ole auttamassa.  Jussi kaatuu usein suorilta jaloilta kohtauksen saadessaan ja pään iskeytyminen lattiaan tai huonekaluihin on sekin jo vaarallista. Lisäksi on vaara, että tukehtuu, jos kaatuu vaikka sänkyyn naamalleen.

Mielestäni Esperi on asettanut puolustuskyvyttömän ihmisen hengenvaaralliseen tilaan ja laiminlyönyt hoidon useita kertoja, koska Jussilla ei ole ollut vierellään hänelle palkattua omahoitajaa. Omahoitaja ei toteutunut niin kuin olisi pitänyt ja miten siitä maksettiin.

Jussilla ei ollut unettomina öinään kertaakaan omahoitajaa, eikä myöskään aamuisin, vaan hänet, niin kuin muutkin Kevätportin asukkaat avusti aamuissa yökkö ja yksi-kaksi muuta hoitajaa. Kun talo oli täynnä, oli heidän hoidettavanaan 15 nuorta, joista osa liikuntavammaisia ja täysin autettavia. Aamut olivat usein yhtä sekavaa kaaosta, kuten jokainen voi tuosta miehityksestä päätellä.

Vasta huhtikuussa 2018 silloinen päällikkö määräsi, että omahoitaja on oltava myös aamuisin, niin kuin kunta on sen maksanutkin. Kunnasta oli myös ilmoitettu erään hoitajan tuskastuneena asiaa tiedustellessa, että hoitaja on maksettu 24/7 periaatteella ja niinhän päätöksessä lukikin.

Toukokuun 2018 Jussilla oli omahoitaja aamuisin. Siis yhden kuukauden.

1.6.2018 hän muutti takaisin kotiin asumaan.

Jussi on Kevätportissa asuessaan ollut arkipäivisin joko Luovissa koulussa tai Kolpeneella Myllärin pajalla 9-15 ja perjantaisin 9-14. Taksimatkaan on mennyt noin 30 minuuttia, joten hän on usein ollut Kevätportissa 15.30 ja perjantaisin 15.00, jolloin hänet on haettu kotiin viikonlopun viettoon. Yleensä Jussi on nukkunut 21-22, joten melko lyhyt vuoro on ollut omahoitajalla, koska hän on lähtenyt pois käsittääkseni 21.30 viimeistään. Öissä on ollut vain yksi hoitaja, vaikka Jussi olisi valvonutkin, ja samoin aamuissa ei ollut omahoitajaa, kuin vasta viimeisen kuukauden, kun Jussi oli Kevätportissa. Pyynnöistä huolimatta en ole saanut Jussille omahoitajaa öisin, kun hän on valvonut. Vaikka ymmärsin, että kunta tämän omahoitajan palkkasi nimenomaan myös näitä öitä varten.

Jussi on viettänyt lähes kaikki viikonloput joko minun tai isänsä luona, samoin lomat. Vain muutaman viikonlopun hän on ollut Kevätportissa. Onko omahoitajassa ollut samanlainen omavastuu kuin muissakin hoitajissa, että on maksettu omavastuuta 7 vrk? Kuitenkaan lennosta takaisin palauttaminen “Kevätportti-kotiin” ei olisi onnistunut, koska ei siellä olisi ollut hoitajaa Jussille varattuna.  Kotilomat on pitänyt tietää hyvin aikaisin, jopa pari kuukautta aiemmin.

Uskon, että Pellon kunnan liikaa maksama osuus on hyvin suuri. Se voi olla jopa kymmeniätuhansia euroja.

Pellon kunta on saamieni tietojen mukaan maksanut Jussista seuraavasti: tehostettu palveluasuminen 160 euroa /vrk ja vakituinen hoito eli omahoitajan osuus 464,85 euroa /vrk. Yhteensä: 624,85 euroa/vrk.

Omahoitajapäätöksessä todetaan, että hoitaja on 2,5 mitoituksella/Jussi/päivä. Ei tuntirajoitteita, koska kunta maksaa yli tehostetun palveluasumisen eli 24/7. Jussille on vierellä kulkija valveillaoloajaksi kaikkina vuorokaudenaikoina.

Kunta on maksanut Jussin hoidosta ja Jussi on itse maksanut vuokran, ruuan, lääkkeet ja kaiken muun, mitä nyt arjessa tarvitsee.

Olen kummastellut Pellon kunnan suhtautumista asiaan. Olen niin kotiseuturakas ihminen, että minusta on tuntunut pahalta, kun olen nähnyt, ettei kunnan maksamalle isolle summalle ole saatu vastinetta.  Olen tämän kertonut useaan otteeseen kuntaan, viesteissä ja palavereissa. Lisäksi olen julkisuudessa kertonut moneen otteeseen tästä tilanteesta ja epäkohdista, myös omahoitaja-asiasta. Mikään ei ole herättänyt Pellon kunnassa ihmetystä ja halua tarkistaa edes sitä, että onko Esperille maksettu liikaa.

Minun mielestäni on maksettu paljon liikaa.

 Luulisi, että aikana, jolloin kunnat ovat taloudellisesti hyvin tiukoilla, tällainen asia kiinnostaisi.

Pellon kunta ei ole valvonut lainkaan Kevätportin toimintaa. Tiedän, että Rovaniemen kaupungin pitäisi valvoa myös muille kunnille, mutta sekin on ollut olematonta. Ei Rovaniemen kaupungista osattu vastata edes siihen, kun kysyin että lasketaanko Jussin 2,5 kertoimen hoitaja, yli tehostetun palveluasumisen, kokonaismitoitukseen.

Kyllä se varmaan laskettiin, koska Pellon kunnan maksama hoitaja oli kaikkien käytössä.

Pyydän, että pyydätte Esperiltä selvityksen siitä, miksi omahoitaja ei toteutunut “yli tehostetun palveluasumisen” niin kuin kunta sen maksoi ja vaaditte liikaa maksettuja rahoja takaisin.

Väitettäni tukevat työvuorolistojen lisäksi Jussin, hoitajien ja minun näkemä, kuulema ja kokema.

Olen ollut hyvin tyytyväinen siihen, että Pellon kunta vastasi huoleemme ja palkkasi Jussille omahoitajan Kevätporttiin. Surullinen ja vihainen olen siitä, ettei Jussilla ollut sellaista omaahoitajaa sitten kuitenkaan ja ettei kukaan kuunnellut minua, kun tästä kerroin, heti kun tilanteen havaitsin, melko heti omahoitajan palkkaamisen jälkeen.

Vastaan mielelläni asiaa koskeviin kysymyksiin.

Lisäksi kirjoitin kirjeen Rovaniemen perusturvalautakunnalle, joka pyysi meitä vanhempia kuultavaksi viime viikolla. Minusta olisi ensiarvoisen tärkeää, että Esperin ja kaupungin välinen soipimus avattaisiin. Löytyykö sieltä jokin syy, miksi kaupunki niin voimallisesti Esperiä puolustaa.

28.5.2019
Rovaniemi
Hyvä perusturvalautakunta, kiitos kutsusta tulla kuultavaksi kokoukseenne. En valitettavasti pääse Jussin hoidollisista asioista johtuen paikalle, mutta haluan omalta osaltani tuoda Esperi Care Kevätportin osalta esille ja tarkasteltavaksi muutaman tärkeän asian. 
Olen järkyttynyt siitä, ettei Rovaniemen kaupunki eikä myöskään kotikuntamme Pello ole millään tavoin puuttunut Esperin toimiin, väärinkäytöksiin eikä hoidon laiminlyönteihin. Minun oli pakko ottaa Jussi pois Kevätportista, koska siellä ei pystytty vastaamaan hänen turvallisuudestaan. Jussi on autistinen ja autismiosaaminen Kevätportissa on aivan olematonta, samoin vaihtoehtoiset kommunikointimenetelmät olivat aivan täyttä hepreaa monelle hoitajalle. Tämä on väärin. Ihmisellä on oikeus saada asianamukaista hoitoa ja tuettu arki ja lisäksi hänellä pitää olla mahdollisuus kommunikoida tavalla, jonka hän osaa. 
Esperi ei pyynnöistäni huolimatta hankkinut hoitajilleen koulutusta edellämainittuihin asioihin.

Valvonta on ollut olematonta, eikä se ole antanut oikeita vastauksia siitä, mitä Kevätportissa tapahtuu.

Valvonnan tulisi kohdistua jokaisen asukkaan hoidon toteutumaan yksilötasolla. Kokonaismitoituksen tuijottaminen ei kerro oikeastaan yhtään mitään. Sillä saadaan vain leima paperiin, että valvonta on suoritettu.

Minusta on erikoista, etteivät luottamushenkilöt ole tämän kummemmin pystyneet puuttumaan jo pitkään jatkuneeseen tilanteeseen vai onko niin, että viranhaltijat vievät ja luottamushenkilöt tulevat perässä ?
Ei oikein voi kehua, kun ote on ollut samanlainen, kuin silloin, jos hevonen vetheen paskantaa ja sitä kepillä heilutethaan.

 

Flinkkilä & Tastula: Kuka määrää vammaisen ihmisen arjen ja elämän ? 21.4.2018

 

Kategoriat: Uncategorized | Jätä kommentti

Pirstoutunutta arkea huojuvissa taloissa

Häpeä Esperi Care Oy.

Häpeä, jos osaat.

Olet aiheuttanut inhimillisiä kärsimyksiä niin monille ihmisille. Myös minun autistiselle pojalleni.

Häpeä Rovaniemen kaupunki, hävetkää kunnat, kun ette palveluntilaajina valvo laatua ja asiakasturvallisuutta ja kun sallitte asioiden tapahtuvan. Hävetkää luottamushenkilöt ja päättäjät, jotka ette puutu asioihin, vaan annatte niiden jatkua.

Olen 21-vuotiaan autistisen Jussin äiti. Jussi on hurmaava ja älykäs nuorimies, jolle elämä on tarjonnut kovasti enemmän haasteita, kuin monelle muulle.

On ollut vaikeita aikoja, mutta periksi ei ole annettu.  Kun Jussin autismidiagnoosi tuli vajaan kahden vuoden iässä, päätin,  että teen kaikkeni, että Jussin elämä olisi mahdollisimman hyvää ja tavallista.

Yhdessä perheen ja ammattilaisten kanssa olemme luoneet mahdollisuuksia, että hän saa työkaluja luoda elämässään ihan oman polkunsa. Työtä on tehty valtavasti, moniammatillisesti, äidillisesti, isällisesti, kaikin tavoin.

Jussi on yli kaksi vuotta asunut Esperi Care Kevätportissa Rovaniemellä. Aluksi kaikki meni hyvin. Hoitajilla oli aikaa toteuttaa nuorten kanssa hyvää arkea. Jussi iloitsi ja kiitteli, että oli saanut muuttaa niin kivaan paikkaan ja usein hän halusi kotiviikonlopuilta lähteä ”omille kämpille”.

Koko perhe iloitsi Jussin omasta kivasta kodista.

Iloa kesti vajaat puoli vuotta. Sitten kaikki muuttui.

Asumisyksikkö myytiin isolle toimijalle, Esperille ja arki hajosi. Hoitajia alkoi lähteä tiuhaan tahtiin. Viime syksynä laskin, että hoitajia lähti 10 kuukauden aikana 15. Se on hurja määrä.

Hoitajia on lähtenyt tuonkin laskennan jälkeen ja olen kuullut, että Kevätporttiin on vaikea saada työntekijöitä.

Tilanne on raskas ja uuvuttava, niin nuorille, perheille kuin työntekijöillekin. Homma ei pysy kasassa, eikä arjen laatu luonnollisesti ole silloin hyvä.

Kukaan meistä ei ahdistumatta tai hermostumatta jaksaisi asua kodissa, jossa on koko ajan uusia ihmisiä.

Nuorten, joilla on fyysisiä, psyykkisiä, neurologisia, kielellisiä ja sosiaalisia tai useamman tuen tarpeita, tulee jatkuvasti kyetä toimimaan ja tulla ymmärretyksi uusien hoitajien kanssa.

Se on kohtuuton vaatimus.

Tuntuu pahalta ajatella, että siinä hullunmyllyssä nämä vammaiset nuoret yrittävät elää omaa arvokasta elämäänsä.

Autistiselle ihmiselle pienemmätkin muutokset ovat iso stressi. Jussin epilepsian kohtaustasapaino romahti vuosi sitten kuukausiksi. Lääkärit ovat arvioineet, että yhtenä isona syynä on ollut jatkuva stressi. Kohtauksia tuli hyvin paljon ja ambulanssi vieraili Jussin luona kymmeniä kertoja.

Ammattitaitoisetkaan hoitajat eivät kykene tekemään hyvää työtä perehtymättä jokaisen asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin.  Kuinka voi työskennellä ihmisen kanssa, jos ei häntä tunne ?

Kevätportissa on menty välillä pitkiäkin aikoja pääasiassa keikkatyöläisten ja sijaisten työpanoksella.

Perehdytys on ollut heikkoa tai sitä ei ole ollut lainkaan.

Olemme Kevätportin nuorten vanhempien, Esperin ja Rovaniemen kaupungin kanssa pitäneet useita verkostopalavereja sekä huoli – ja hätäkokouksia. Niitä on puolentoista vuoden aikana ollut ainakin yhdeksän. Lisäksi Rovaniemen kaupunginhallitus on kuullut vanhempia joulukuussa.

Mistään ei ole ollut apua. Tilanne on mennyt vain huonompaan suuntaan. Jotain uudistuksia on kuitenkin tapahtunut. Vanhempien ideoimana ruokapalvelu on ostettu alihankintana, ettei hoitajien työajasta suuri osa mene ruuanlaittoon. Keittäjää ei Kevätportissa ole siis ollut.

Lisäksi Esperi vastasi vanhempien suuren huoleen marraskuussa rajoittamalla tiedottamista vanhemmille.  Ei reissuvihkoja, eikä tekstiviestejä.  Se laitettiin käytäntöön yksikönpäällikön puhelinsoiton perusteella ja oli voimassa heti.  Esperin Pohjoisen alueen aluepäällikkö Birgitta Ojala kertoi meille palaverissa, että käytäntö on voimassa muissakin Esperin yksiköissä.

Pitkään jaksoin uskoa, että joku puuttuu Kevätportin heikkoon ja pelottavaan tilanteeseen ja joku jopa korjaa tilanteen ja Kevätportista voisi tulla vielä hyvä koti.

Nyt en enää usko.

Olen ymmärtänyt, että Esperin tavat toimia, niin Rovaniemellä kuin muuallakin Suomessa vammaisten, ikäihmisten sekä mielenterveys- ja päihdekuntoutujien yksiköissä ovat samanlaisia.

Niitä ei parhainkaan mainostoimiston suloisia mielikuvia luova virtuoosi voi kutsua asiakaslähtöisiksi toimintatavoiksi.

Varmasti poikkeuksiakin löytyy, mutta eiköhän taloudellinen tehokkuus vallitse kärkitoimintatapana kaikissa Esperin toimipisteissä. Yrityksen tulos on tärkein asia.

”Huomaan-palvelu ”on edelleen Esperi Care Kevätportin nettisivuilla. Se raivostuttaa minua.

Perushoidon kanssa on ollut jo niin pitkään ja niin isoja ongelmia, että on irvokasta mainostaa Huomaan-palvelua. Ja kun Esperissä tämä maksimaalisen voiton tavoittelu on vedetty ihan huippuunsa, niin työntekijöiden kuin asukkaidenkin kustannuksella, niin puhutaan nyt sitten yritysmaailman kieltä myös Huomaan-palvelun mainostamisesta.

Se on virheellistä ja harhaanjohtavaa mainontaa ja minusta siitä pitäisi laittaa yritys vastuuseen. Jos joku nettisivujen ja Huomaan -palvelun perusteella valitsee nuorelleen tai läheiselleen asuinpaikan Kevätportista, niin onhan häntä rankasti huijattu.

Kun asukas saa epilepsiakohtauksen kenenkään hoitajista sitä huomaamatta, tai ei pääse suihkuun kuin kerran viikossa tai ulos kerran kolmessa viikossa, niin onko tässä huomattu oikeastaan yhtään mitään ?

Tuotantoeläimienkin elämän turvallisuutta, virikkeellisyyttä ja mielekkyyttä valvotaan Suomessa tarkemmin, kuin vammaisen ihmisen.

Nuoret oirehtivat rajusti, sillä tilanne on ollut huono jo pitkään. Asiat ovat täysin levällään. Palavereissa on luvattu asioiden parantuvan ja pitkään niihin lupauksiin aluksi jopa uskoin. Nuorten hoito on laiminlyöty ja he oirehtivat. Hälytyskellojen pitäisi soida.

Lääkevirheitä on tapahtunut liian paljon. Lisäksi hälytysmerkkejä ovat lisääntyneet epileptiset kohtaukset, toimintakyvyn heikkeneminen, itkuisuus, jännittyneisyys, huono hygieniataso ja sen aiheuttamat eriasteiset tulehdukset, elämänilon menetys, pelkotilat, turvattomuus, etenevien sairauksien aktivoituminen, unihäiriöt, levoton käyttäytyminen ja käytöshäiriöt.

Kun vuosi sitten menin yllättäen käymään Jussin tykönä, oli hänen wc-pönttönsä vuorautunut kuivaan ulosteeseen. Myöskään wc-paperia ei ollut kukaan hoitaja huomannut tuoda.

Perusturvallisuus on ollut hukassa jo aivan liian pitkään. Vaativaa hoitotyötä tehdään perehdyttämättöminä. Sijaisia ei perehdytetä lainkaan ja hoitajien vaihtuvuus on yhä suuri. Työntekijöitä on liian vähän, että he ehtisivät hoitotyön lisäksi järjestää ja viettää nuorten kanssa sellaista arkea, kuin mitä kotona vietetään.

Palkansaajajärjestöt ERTO, SuPer ja Tehy ovat huolissaan suurten sote-alan toimijoiden, kuten Esperin, Attendon ja Mehiläisen säästöpäätöksistä, jotka vaikuttavat hoitohenkilökunnan jaksamiseen ja hoidon laatuun.  Järjestöt vaativat yhteiskunnallista keskustelua yksityisen sosiaali-ja terveypalvelualan ongelmista.

Potilaiden hoidon laadun heikkenemisen lisäksi tapahtuu työehtojen räikeää rikkomista ja heikentämistä, mikä vaikuttaa yritysten maineeseen ja vetovoimaisuuteen työnantajana.

Säästöpäätösten johdosta henkilöstömitoitus on riittämätön. Hoitohenkilökuntaa on liian vähän ja jatkuva kiire vaikuttaa hoidon laatuun. Palkansaajajärjestöjen jäsenilleen toteuttamassa kyselyssä on tullut esille, ettei perushoito ole aina riittävällä tasolla, ongelmia on ollut myös esimerkiksi lääkkeiden jakelussa. Kyselyyn vastanneet ovat olleet huolissaan potilasturvallisuudesta.

Jussille on tapahtunut useita lääkevirheitä Kevätportissa.

Lääkkeet  on unohdettu antaa joko kokonaan tai osittain, isän luo viikonloppulomille oli pakattu toisen asukkaan lääkkeet, lisäksi kohtauslääkkeet ovat olleet Jussin tai muiden asukkaiden saatavilla, kun se on hoitajalta unohtunut pöydälle tai niitä päivätoiminnan reppuun on pakattu sikinsokin jopa kolmekin. Välillä kohtauslääke on ollut Kevätportissa lukkojen takana, missä se ei tietysti saisi olla.

Pahin lääkevirheistä on ollut sellainen, ettei Jussi ollut saanut lääkkeitä kolmeen päivään ollenkaan. Sitä ei myöskään huomattu Kevätportissa, vaan huomasin sen viikonloppuna kotona, kun aloin antamaan iltalääkkeitä.

On väkivaltaa ihmistä kohtaan, ettei hän saa tarvitsemiaan lääkkeitä. Tuskin tätä tarvitsee edes kirjoittaa, mutta kirjoitin sen silti.

Mietin tässä, että milloin ylitetään se sopimussakon raja Kevätportin tapauksessa ?

Raaseporin kaupunkihan vaati hoivapalveluyritys Attendolta 353 000 euron korvauksia sopimusrikkomuksista. Ongelmana oli ollut palvelutalon alimitoitettu hoitohenkilöstö sekä huonolaatuinen siivous.

Riski-ja poikkeamatilanteita on ollut hyvin paljon. Silti meille on viranomaisen toimesta sanottu, ettei ole tapahtunut mitään sellaista, mihin Aluehallintovirasto voisi puuttua.

Kunnat maksavat Esperille isoja rahoja vammaisten hoivapalveluista ja asukkaat maksavat itse huoneidensa vuokran, ruuan ja lääkkeet.  Sillä rahalla, mitä Esperi saa vammaisen nuoren hoidosta, voisi järjestää ihan kunnollista hoitoa ja siitä jäisi silti voittoa yritykselle.

Vammaisilla tehdään tämän päivän Suomessa hurjaa ja rivoa bisnestä. Vanhemmat ja läheiset, jotka yrittävät puuttua asioihin, leimataan ylihuolehtiviksi napanuoran heiluttajiksi. Emme vaadi lapsillemme mitään luksusta, vaan hyvää ja turvallista perusarkea.

Vaihtoehtoja  vammaisen nuoren itsenäistymiskodeiksi on tällä hetkellä vähän. Toivon, että niitä tulee pian lisää, sellaisia toimijoita ja koteja, joissa se sydän on oikeasti paikallaan.

Vammaisilla nuorilla on oikeus itsenäistyä ympäristössä, jossa se tapahtuu turvallisesti ja hallitusti.

Autistisena Jussi tarvitsee toimintakykynsä tueksi hyvät, säännölliset rutiinit, joiden avulla hän voi oppia sietämään ja kohtaamaan myös uusia asioita, kunhan arjen kulussa ei ole liikaa muuttujia.  Jussin eikä kenenkään vammaisen nuoren pitäisi joutua stressaamaan oman arkensa strukturoinnista ja tilanteista, vaan se kuuluu ohjaajille.

Autistiselle ihmiselle on tärkeää tietää, miten tilanteet etenevät, kuka ohjaa, mitä tapahtuu, missä järjestyksessä, miten kauan ja missä tiloissa. Autismikuntoutuksen keinoin tulee tukea nuorta.

Kevätportissa tietämys jopa autismikuntoutuksen perusteista on ollut hyvin heikkoa, sama koskee vaihtoehtoisia kommunikointimenetelmiä.  Kun jotain asiaa ei osata, täytyy hankkia siihen koulutusta, mutta niin ei ole varmaan ehditty vieläkään tehdä.

Tulisi muistaa, että itsemääräämisoikeus koskee paljon esimerkkinä nostetun rahankäytön lisäksi myös esimerkiksi kommunikointia. Ihmisellä on oikeus saada kommunikoida tavalla, jonka hän osaa.

Eikä itsemääräämisoikeus toteudu ilman toimivaa kommunikointia ja vuorovaikutusta.

Vammaisten itsemääräämisoikeutta ei Valviran raportin mukaan jopa edes tunneta. Aiheesta pitäisi järjestää pikimmiten koulutusta sekä vammaispalveluiden tuottajille että vammaisille ja heidän läheisilleen.

Kevätportin asukkailta ei ole kukaan ollut kiinnostunut kysymään mitään. Kyse on kuitenkin heidän elämästään. Luulisi, että kiinnostaa, millaisena nuoret asiat kokevat.

Huoli on sietämätön. Riski-ja poikkeamatilanteita on ollut aivan liikaa ja pelko lapsen menettämisestä on ollut konkreettisesti läsnä.

Vammaisilla tehdään tällä hetkellä hurjaa ja rivoa bisnestä, mutta kaupungin valvonta ja kunnat ovat mielestäni sulkeneet silmänsä asialta. Ei ole tullut kuulemma eteen sellaista, mikä olisi niin vakavaa.

En tiedä, mikä sitten valvonnan näkökulmasta olisi niin vakavaa ? Odotetaanko Rovaniemellä, että joku kuolee hoidon laiminlyönnin vuoksi ?

Huonosti hoidettu ihminen tulee aina yhteiskunnalle kalliiksi. Tällä hetkellä voin omasta kokemuksesta senoa, että Esperi tulee Suomelle kalliiksi.  Kun hoidossa tapahtuneiden laiminlyöntien ja huonon arjen seurauksena asiakasta joudutaan hoitamaan myös erikoissairaanhoidossa, tulevat maksajiksi kunnat ja kaupungit. Ei Esperi tietenkään.

En syytä Kevätportin työntekijöitä, jotka hekin kärsivät tilanteesta, mutta jonkun on vihdoin puututtava tähän jatkuvasti kyseenalaiseen ja vaaralliseen toimintaan.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Suomessa pitäisi olla myös vammaisministeri. Sellainen ministeri, joka on keskittynyt täysin vammaisten ihmisten asioihin. Nyt ja tulevaisuudessa työsarkaa tulee nimittäin riittämään, kun vammaisia ihmisiä myydään toimijoille, jotka eivät hommaa hallitse, eivätkä ole kiinnostuneita vammaisten ihmisten hyvinvoinnista, vaan maksimaalisesta tuotosta.  Jonkun täytyy alkaa valvoa tätä toimintaa ja puuttua välittömästi epäkohtiin.

Jokainen huono päivä on liikaa. Tuhlaamme näiden nuorten arvokasta elämää elinkeinoelämän pelikentällä ja se, jos mikä on ihmisoikeusloukkaus ja vakava, elämänmittainen asia.

Nuorillemme on ostettu kalliisti palvelu, jota meidän vanhempien ja läheisten ei todellakaan pitäisi joutua epätoivon vimmalla rakentamaan.

Näinhän olemme tehneet jo puolitoista vuotta.

En pysty enää pitkään perustelemaan Jussille enkä itselleni, miksi hänen pitää mennä paikkaan, jossa hänestä ei pidetä kunnolla huolta ja jossa päivät ja illat usein ovat hänen omien sanojensa mukaan ”päätöntä porskuttamista”.

En ole kirjoittanut tätä tekstiä jonkun tavallista huonomman päivän tunteenpurkauksena. Olen kirjoittanut tämän suuressa hädässä ja voimattomuuden tunteessa, että olen pettänyt poikani luottamuksen hänen tulevaisuutensa suhteen. Vein hänet huonoon paikkaan itsenäistymään, enkä ole pystynyt häntä suojelemaan.

Kevätportin vanhempina olemme saattaneet Rovaniemen luottamushenkilöt ajan tasalle erityisnuortemme asumispalvelua koskevassa huolestuttavassa laatu-ja turvallisuusasiassa.

Vanhempina olemme tehneet moninverroin sen, mitä oikeasti olisimme edes jaksaneet.  Olemme tehneet myös paljon työtä, josta on maksettu palkka jollekin toiselle.

Asiat koskettavat syvältä ja ovat mukana jokaisessa päivässä. Joku tekee bisnestä minun lapsellani, eikä kukaan puutu asiaan.

Toivon, että nämä kirjaimet huutavat lujaa.

Auttakaa nyt joku !

Kyse on ihmisistä !

Kaamoksen jälkeen valo kipuaa ikkunoista huoneisiin. Nuori mies hypistelee pakettinarua kädessään. Auringon säteet leikkivät hänen hiuksillaan. Hän punoo narua ja viputtelee sitä silmiensä edessä. Narua on mennyt viimeisen puolentoista vuoden aikana hyvin runsaasti. Lahjanaru on Jussille kuin rukousnauha tai hermosavut jollekin toiselle.

Kymmeniä ellei jo satoja kilometrejä nauhaa on jo käsitelty.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kategoriat: Vammaiset | Avainsanoina , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Pirstoutunutta arkea huojuvissa taloissa